keskiviikko 9. tammikuuta 2008

Sinä vain

Sä teet mun päivistä
odottamisen arvoisia,
teet niistä kauniita ja onnellisia.
Sä teit mun kyynelistä helmiä ja hymystä auringon.
Sä varastit mun sydämen ja löysit sille paikan.

Eilinen

Ajat niin tärkeät
ovat menneet,
ovat ohi,
ovat poissa,
ovat historiaa,
ne eivät enää palaa.
Vaan jos aikaa voisin kääntää
olisi aina eilinen.

Tuntuu

Sydän on rikki,
ei sitä voi korjata
vähään aikaan ainakaaan.
Sinä rikoit sen,et vain välittänyt enää.
Ehkei olisi pitänyt elääkkään.
Vaikka nyt tuntuu että itkettää,
odotan aurinkoa, keveää syys sadetta
joka minut pelastaa.

Lehti

Levottomat lehdet käpristyvät tuulessa.
Monta kertaa ennenkin on käynyt näin.
Vesi huuhtoo silmiäsi mutta et puhdistu.
Näet vääristyneen pienen keltaisen lehden.

Tuntematon

Astun ulos ovesta
kylmään maailmaan.
Seison siellä yksin,
pimeässä, kuulen vain kaikuna oman ääneni.
Mutta en pelkää, sillä tiedän että vierelläni
joku on yhtä yksin ja peloissaan.

Kuin toinen ihminen

Näetkö läpi kuoreni?
ei, et sinä näe.
Et näe siipiäni jotka kätkeytyvät kuoreni alle.
Et näe totuutta joka hautautuu alle kuoren.
Sanot tuntevasi minut,
mutta ei, et sinä tunne.
Katsot vain kuortani jonka alle totuus suojautuu.
Kuoreni alla sijaitsee toinen elämä.
Elämä jollaista et kuvitellutkaan siellä olevan.
minun elämäni, minun unelmani.

Tyhjä olo

Kuin puulla ei olisi lehtiä,
kuin talossa ei olisi huoneita,
kuin järvessä ei olisi kaloja,
kuin koulussa ei olisi oppilaita,
siltä minusta tuntuu, tyhjältä.

Muukalainen

Silmissäsi katse -ei tässä maailmassa.
Istut ja katsot kuin peilityyni järvi.
Sydämmessäsi portti,
portissa lukko,
lukossa ei avainta.
Avain on kai siellä,
missä katseesi,
missä sinäkin.

Entinen

En aina jaksa tuntea itseäni näin tarpeettomaksi.
En aina katsella vierestä kun entinen elämäni pitää hauskaa ilman minua.
On vain niin vaikeaa olla kaikille se viimeinen, välttämätön pakko.
Ystävän sijasta pelkkä ihminen.
Tuntuu liian turhalta nähdä näitä valheellisia kasvoja,
joka ikinen päivä.

Eksynyt

Hukun pelkoon, tukehdun ajatuksiin.
Haavat repeytyvät auki, seinät kaatuvat päälleni,
en löydä itseäni enää.
Mutta vain äidin rakkaus pelastaa minut
kovimmistakin tuskista.

Yksinäinen

Iskut satuttavat,
hiljaisuus koskee korviin,
nauru nostaa kyyneleet silmiin,
mutta vain sanat viiltävät sydämeen asti.