En aina jaksa tuntea itseäni näin tarpeettomaksi.
En aina katsella vierestä kun entinen elämäni pitää hauskaa ilman minua.
On vain niin vaikeaa olla kaikille se viimeinen, välttämätön pakko.
Ystävän sijasta pelkkä ihminen.
Tuntuu liian turhalta nähdä näitä valheellisia kasvoja,
joka ikinen päivä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti